Nollasta kymppiin

Vakaana tavoitteenani on huomenna työvuorossa ottaa asemalta muutama kuva, ja kirjoitella vielä tämän viikon aikana tarkemmin kesätyöfiiliksiä. Dream of Firen Facebook-sivuilla jaoinkin viikko sitten artikkelin, jota varten minua haastateltiin. Kyseisessä artikkelissa onkin aika hyvin summattu ajatuksiani, kannattaa käydä lukemassa! :)

Tämän tekstin otsikossa puhutaan kuitenkin leuanvedosta. Tietyllä tavalla leuanveto on ollut koko tämän palomiestaipaleen ilmentymä, koska ennen herännyttä kiinnostusta alaa kohtaan, en saanut yhtään leukaa vedettyä. Haluaisin sanoa, että muistan ensimmäisen vetämäni leuan kuin eilisen, mutta rehellisyyden nimissä en muista ollenkaan, milloin se tapahtui. Sen muistan, että 2012 vuoden lopussa ensimmäisestäkään leuasta ei ollut tietoakaan. Silloin päätin, että minusta tulee palomies.

Senkin tiedän, että vuoden 2014 lopussa leukoja meni jo neljä. Sanotaan, että leuat kehittyvät nopeasti, mutta minulla tulokset saattavat jämähtää pitkäksikin aikaa paikalleen. Toki se johtuu suurelta osin siitä, että myös motivaatio niiden treenaamiseen on varsin kausiluonteista.

Tämän päivän selkätreeneissä luisti niin leuat kuin ylätaljakin.

Vuonna 2015 pääsykokeissa leukoja meni kuusi kappaletta, joskus olin treeneissä saanut seitsemän. Tänä kesänä olen päässyt ensimmäistä kertaa kaksinumeroisiin lukuihin, sillä olen kolmissa eri treeneissä vetänyt kymmenen leukaa. Tämän hetkisessä ohjelmassani leukoja vedetään vain kerran viikossa, mutta näillä näkymin se on ihan riittävästi kehittymisen kannalta. Nyt kun olen saanut vakiinnettua tämän tason, aion pikkuhiljaa hinattua tulosta entistä korkeammalle.

Treeniohjelman ottaminen kesälle oli muutenkin tosi hyvä idea. Uskon sen auttavan pitämään niin salitreenin kuin juoksunkin järkevänä ja kehittävänä. Itsekseen treenatessa minulla tuppaa käymään niin, että aina joko sali tai juoksu jää paitsioon toisen kustannuksella. Nyt olen saanut säännöllisesti parin kuukauden ajan tehtyä kolme treeniä molempia viikossa. Vaikka konkreettisemmin kehitys näkyykin salilla (ja siksi se motivoi joskus enemmän), on jalka ehdottomasti keventynyt myös lenkkipolulla. Kovemman sykkeen juoksutreeneissä pääsee myös vähän koettelemaan itseään ja omaa sisua.

Kolmen viikon päästä tähän aikaan meillä on takana päin jo syksyn kaksi ensimmäistä koulupäivää. Hurjaa mitä vauhtia kesä on vilissyt, ilman että tässä nyt on sen enempää kesältä päässyt tuntumaan. Minua ei henkilökohtaisesti kelit ole harmittaneet pätkän vertaa. Kesä on ollut täynnä ihania juhlia, ystävien ja sukulaisten näkemistä, (liian vähissä määrin) mökkeilyä, ja todella motivoivan kesätyön tekemistä. Siitä tosiaan lisää myöhemmin, ihanaa kesän jatkoa kaikille!