POLTTARIT!

Täällä käynnistellään kovasti syksyn neljättä kouluviikkoa, joka sisältää samoja aineita kuin aiemmatkin: johtamista ja vaarallisia aineita. Mukavana lisänä tällä viikolla on kuitenkin esimerkiksi myrskyonnettomuudet, jonka puitteissa menemme kaatamaan puita. Käytännön harjoituksia osuu tällä viikolla kolmelle päivälle, eli luennointia saamme kuunnella tämän maanantain lisäksi vain keskiviikkona. :)

Viime viikonloppu meni yhdessä silmänräpäyksessä, koska minulla oli polttarit! Minähän olin ollut salaa kalenteriani selatessa ihan varma, että polttarit tulisivat olemaan vasta seuraavana viikonloppuna, eli kyllä nuo kaverit onnistuivat yllättämään. Lauantai-aamuna ovikello soi, ja eteisen lattialle tiputettiin postiluukusta kirje. Tästä lähti liikkeelle Amazing Race -tyylinen Amazing Wife -suunnistus pitkin Tamperetta!

Polttarit sisälsivät hauskaa ohjelmaa, rentoa yhdessäoloa ja tietenkin hyvää ruokaa! Ilta päättyi mökkeilyyn tuttuihin maisemiin, sillä menimme meidän mökille. Tämä oli itse asiassa yksi ihanimmista asioista illassa, koska kyseinen paikka on muodostunut itselleni niin rakkaaksi. Oli ihanaa, että loputkin ystäväni pääsivät näkemään kyseisen paikan, niin ymmärtävät ehkä jatkossa entistä paremmin, mistä minä niin usein selitän! Kaasot tekivät myös erittäin selväksi, että minun ei siellä passaa ruveta emännöimään, joten varsin tyytyväisenä katselin vierestä, kun sunnuntaina mökiltä lähtiessämme paikat oli siivottu parempaan kuntoon kuin missä ne ovat viimeisten vuosien aikana tuskin koskaan olleet. :D

Melkein koko sunnuntai menikin sitten melkoisessa rakkauskuplassa - olen niin äärettömän kiitollinen ihanista ystävistäni. <3

Nyt on meidän molempien polttarit takanapäin, ja se jättääkin enää sen yhteisen juhlapäivän, eli hääpäivän odottelun jäljelle. Itse olen kokenut tämän yhteisen juhlasuunnittelun mukavana piristeenä koulunkäyntini aiheuttamaan etäsuhteiluun. Syksy menee varmasti melkoisella vauhdilla, kun puolessavälissä on jotain noin mukavaa odotettavissa! Ja joulukuussa valmistuukin sitten eriniminen nainen kuin joka edellisenä syksynä oli koulun aloittanut!

Rakkaudentäyteinen viikonloppu takana yhteensä 11 ystäväni kanssa.

Amazing Wife -kilpailu alkoi meiltä kotoa. Ensimmäinen tehtävä oli pukeutua Lara Croft -tyylisesti. Sitten suunnistettiin ensimmäiselle rastipaikalle, eli menin Sokokseen meikattavaksi!

Meikkauksen jälkeen menimme ystäväni Merin luo brunssille, 

Maisemien ihastelua Pyynikin näkötornilla.

Laskeutumista ns. väärinpäin!

Mökkiolympialaisten taidonnäytteitä.

Muonitus oli enemmän kuin onnistunutta koko viikonlopun ajan - tässä mansikka-vaahtokarkki -vartaita.

Mökkimaisemissa sielu lepää.

Aamulla vielä leikittiin pihamaalla.

Muiden siivoillessa paikkoja, kävin poimimassa vähän vattuja talven varalle. :) 

100 000 kertaa kiitos

Dream of Fire oli satatuhatta katselukertaa sitten pelkkä ajatus ja haave yhdistää unelma-ammattini tavoittelu ja mieluisa kirjoittamisharrastus. Kaksi vuotta myöhemmin se on yhä sitä, vaikka unelmani onkin entistä lähempänä ja kirjoittamista ei ole aina yhtä helppo kiireen keskellä keksiä.

Viimeistä lukukautta on takana kaksi tavattoman nopeasti mennyttä viikkoa. Noihin viikkoihin on mahtunut yhteensä neljä käytännönharjoituspäivää, ja kuusi teorian täyteistä luokassaistumispäivää. Erityisen mieluisa oli torstain harjoituspäivä, jonka aiheena oli rajatuntilanpalo. Ne päivät olivat keväällä kaikista jännimpiä, niitä "tosihommia", kun pääsee oikeasti palavaan asuntoon, pelastamaan ihkaoikeita nukkeja ja kokemaan kunnon löylyjä. :D

Tämä tärähtänyt kuva on viime viikon öljyntorjuntaharjoituksesta. Pakko se oli vähän poseerata, kun sai noin tyylikkään kelluntatakin ylleen. :D

Vaikka kesän aikana minä en yhtään huoneistopaloa omin kätösin sammuttanutkaan, jostain syystä tämä harjoituspäivä ei jännittänyt enää yhtään samalla tavalla kuin kevään vastaavat. Itse asiassa vähän jouduin itsekseni pohdiskelemaan, että mitä se jännittävyys keväällä oikein oli. Toisaalta pieni jännitys on varmasti ihan tervettä, varsinkin työelämässä missä huoneistopaloa ei ole tehty turvallisiin olosuhteisiin, vaan tilanne voi olla mitä tahansa.

Teoriatunneilla olemme palanneet sinne jonnekin yläasteen kemiantuntien maailmaan, jossa protonit, elektronit ja neutronit risteilivät erimääräisinä eri aineissa, ja reagoivat kuka mitenkin mihinkin. On alkuaineita ja on jalometalleja, ja kaikki linkittyy kyllä tietyllä tavalla joihinkin aiempiin muistijälkiin, mutta niistä ei ihan kuitenkaan saa otetta. Ei auta kun alkaa opiskella!

Viime viikonloppuna kävin moikkaamassa ystävääni Savonlinnassa. Intouduin paitsi nauttimaan ihanasta seurasta, kauniista kelistä ja upeasta kaupungista, myös lukemaan lähestulkoon kokonaisen psykologian tenttikirjan. Voi kun samanlainen into löytyisi jossain vaiheessa myös vaarallisia aineita kohtaan! ;)

Savonlinnan maisemia. :)

Kuopiossa taas...

...mutta ennen kun mennään asiaan, niin pakko fiilistellä lomaa muutaman kuvan verran.

Pakko aloittaa Niilolla, joka oli meillä hoidossa touko-heinäkuun aikana yhteensä 5viikkoa. Tässä kesäinen poseeraus perhosen kanssa.

Otin myös kaiken irti kesästä perheen ja sukulaisten tapaamisen kannalta. Kävimme mm. viettämässä taidepäivää joen rannassa äitini ja mummuni kanssa. Samalta näytti taideteokseni kuin ala-asteella... :D 

Kavereiden kanssa intouduttiin vähän vauhdikkaampiinkin harrastuksiin - tässä wakeboardingia.

Mieheni kanssa emme tehneet oikeastaan yhtään kahdenkeskistä reissua mihinkään. Mutta oli ihanaa viettää aikaa kahdestaan, oli se sitten mökillä nurmikkoa ajaen, tai lähiseutujen maisemia ihastellen. :) 

Sitten paluu tähän hetkeen. Vuosi sitten tänään olin ensimmäistä päivää pelastajakurssilla Kuopiossa. Tällä viikolla ollaan aloitettu jo opintojen viimeinen kolmannes. Tuntuu hullulta ajatukselta olla nyt sellainen, joka vuosi sitten tuntui niin kamalan kokeneelta. :D

Kovasti on kyselty, miltä tuntuu olla taas koulussa. Kyllähän tämä jakaa fiilikset aikalailla kahtia, mutta silti mieli on pääsääntöisesti positiivisen puolella. On kiva tulla nappaamaan vielä viimeiset saatavilla olevat opetukset, ja on kivaa vaihtaa kuulumisia kurssikavereiden kanssa. Lisäksi elämä Pelastusopistolla on oikeasti aika mukavaa ja simppeliä - illalla on yleensä hyvin aikaa ja intoa treenata, ruoat on valmiina, jne.

Tosiasia on se, että jos vaan terveys, kunto ja lukuinto siivittävät minut läpi kaikista edessä olevista testeistä ja kokeista, minä olen ihan oikea palomies muutaman hassun kuukauden kuluttua. Tällä hetkellä se tuntuu ihanalta päätökseltä monen vuoden taipaleelle, ja tietynlaiselle stressaamiselle. Mutta ei kai se ihan niin auvoista ole, kohta saa ruveta metsästämään itselleen työpaikkaa... :P

Kuunnellessani kurssikavereiden mietteitä kesän jälkeen, olen entistä onnellisempi viime kesän työpaikastani. Minulla oli mukavan paljon keikkoja ajettavana, ja sitäkin mukavampi, harjoitteluorjentoitunut työporukka. Uskon saaneeni sen verran oppia kuin noin lyhyessä ajassa on mahdollista, ja toivottavasti tulevassakin työpaikassa homma toimii yhtä hyvin kuin tänä viimeisen kahden kuukauden aikana. Kiitos siis LUP:n väelle, jos joku teistä on eksynyt lukemaan tätä!

Meille on näiden kahden koulupäivän aikana käyty läpi sitä, minkälaisia asioita koulutuksessamme vielä on käsittelemättä. Edessä on vielä mm. rutkasti sammutus- ja pelastustekniikan opintoja, vaarallisten aineiden opetusta, pelastustoiminnan johtamista, jne. Me teemme myös turvallisuusviestinnän opinnoissa käynnit koululle ja päiväkotiin, joissa tarkoituksena opettaa lapsille paloturvallisuuteen liittyviä asioita. Aika hauskaa! :)

Joku laski, että koulua on 19 viikkoa jäljellä, ja niistä meillä on kaksi koko viikon kestävää lomaa. Jotenkin minulla on sellainen olo, että olemme joulussa nopeammin kuin arvaisikaan...

P.s. Tervetuloa kaikki uudet opiskelijat, jutellaan kun tavataan! :)