Cooper-kenraaliharjoitus

Ai että tätä pahan- ja hyvän olon sekasortoa. Tunti sitten melkein tuli päivällinen ylös, melkein lähti taju ja melkein kuolin (miten niin tramaattinen?), mutta samalla oli olo niin älyttömän helpottunut ja onnellinen, että hymy ei tahdo hyytyä ollenkaan!

Meidän cooperin testiin on aikaa 13 päivää. Suunnitelmani oli juosta maanantaina 2700m cooperi, ensi viikon maanantaina 2800m cooperi, ja siitä viikon päästä keskiviikkona varsinaisessa cooperissa vielä vähän enemmän. Suunnitelma meni kuitenkin jo tänä maanantaina pieleen, kun yritin itsekseni räpiköidä 12 minuutin juoksutestiä, mutta lopetin juoksemisen 10min 45s kohdalla. Vielä olisi yksi kierros pitänyt painaa, mutta sain itseni suostuteltua keskeyttämään.

Onneksi minulla on ihan parhaat kurssikaverit, ja eräs pistikin heti maanantain räpiköinnin jälkeen viestiä, että lähtee minulla jänikseksi torstaina, niin juostaan 2800 metriä. Sitten, jos vaadittu tulos ei vielä torstaina suju, juoksisimme sen seuraavalla viikolla uudestaan. Hänen oma tavoitteensa on 3200 metriä, eli hän pystyisi helposti pitämään tasaista hyvää vauhtia yllä 12 minuutin ajan.

Olen valehtelematta käynyt jännäpissalla tämän iltapäivän aikana 5-10 kertaa, ja pelkkä ajatus cooperin juoksemisesta tuntui vastenmieliseltä (kuten aina). Onneksi nämä kaksi kurssikaveria lähtivät mukaan, olisi muuten voinut olla treeni maanantain toisinto. Se on muuten uskomatonta, miten paljon enemmän itsestä saa irti kavereiden avustuksella. :)

Ilmeet hallussa heti Cooperin jälkeen. :D

Alkulämmittely tuntui todella raskaalta. Itse cooper onneksi lähti kuitenkin todella kevyesti liikkeelle. Ensimmäiset pari kierrosta menivät mukavasti, kolmaskin tuntui ihan kivalta. Neljäs kierros tuntui jo painavan, mutta toisaalta silloin ylitettiin puoliväli. Viides kierros tuntui siltä, että sain juuri ja juuri selän mukana sinniteltyä, ja kuudennella kierroksella jäin muutaman metrin jälkeen. Seitsemäs kierros on kuitenkin aina ollut vahvuuteni, vaikka maanantaina jätinkin sen juoksematta. Ennen viimeistä kierrosta minulla oli aikaa maaliin 1min 40s, kun normaalisti 2800m kierrokset ovat 1min 42s. Sain kuitenkin puristettua kaikki voimat itsestäni irti, ja maaliviivan ylittäessäni aikaa jäi vielä pari sekuntia jäljelle. Toisin sanoen viimeinen kierros oli koko 12minuutin nopein!

Nyt tässä ehtii vielä hyvin juosta yhden kovemman setin ensi viikon alussa, ja sitten ruveta pikkuhiljaa herkistelemään varsinaista testiä varten. Menin vahingossa lipsauttamaan eilen puhelimessa miehelleni, että parasta meidän häissä on se, että silloin on cooperi ohi. Ei kovin romanttista, ja en tietystikään oikeasti ihan sitä tarkoittanutkaan. Fakta kuitenkin on, että viikon 40 tapahtumista minua jännittää 100 kertaa enemmän cooper kuin meidän häät. Toisin sanoen minua ei jännitä ollenkaan mennä naimisiin loppuelämäkseni, mutta 12 minuutin juoksentelu saa minut kauhusta kankeaksi. :D Toivottavasti pääsen sanomaan "tahdon", ja lähtemään häämatkalle niin, ettei takaraivossa kummittele cooper-uusinta! Tämä päivä toi siihen todella paljon lisää luottoa.

Eilen oli lepopäivä, mutta kävin kuitenkin vähän pullistelemassa kuntosalilla. :D

Ja lisää apinointia.

Palomies, palonainen vai pelastaja?

Viime päivinä uutisissa on kovasti pöhisty "mies"-päättyvistä ammattinimikkeistä ja siitä, sopivatko ne tasa-arvoiseen Suomeen. Polemiikki alkoi Aamulehden ilmoituksesta, että heidän lehdessään ei jatkossa "-mies"-loppuisia ammatteja käytetä, vaan toimituksessa pyritään käyttämään sukupuolineutraaleja nimikkeitä.

Aamulehti on päättänyt esimerkiksi kutsua palomiehiä jatkossa pelastajiksi. Tämähän ei kovin kaukaahaettua ole, kun tutkintoammekin kutsutaan pelastajantutkinnoksi ja jopa Wikipediassa puhutaan ensisijaisesti pelastajasta, ja vasta suluissa palomiehestä. Työnhaussa kuitenkin haetaan juurikin palomiestä, ja niin lukee työsopimuksessakin "palomies". Pelastajasta puhuminen myös tuo usein ihmisille ihan muita mielleyhtymiä kuin palomiehen.

Kesällä olin palomies Heini Hakasalo.

Olen puhunut aiemminkin siitä, että monelle tuntuu aiheuttavan ihmetystä se, miksi minua ja muita naispuolisia palomiehiä kutsutaan. Ollako palonainen? Tähän oma mielipiteeni on yksiselitteinen: ei olla. Minä ainakin tulen olemaan oikein ylpeä omasta palomiehen tittelistäni, enkä naisena koe mitenkään ristiriitaisena sitä, että ammattinimikkeessä mainitaan mies. Päinvastoin pitäisin ihan omaa palonaistitteliä jotenkin syrjivänä ja erittelevänä. Mielestäni on mukavampaa, että kaikkia samaa työtä tekeviä henkilöitä kutsutaan samalla tittelillä.

Ymmärrän toisaalta tämän keskustelun, ja mistä se kumpuaa. Onhan se totta, että nais-päätteisiä ammattinimikkeitä ei pahemmin ole, enkä ainakaan minä tiedä yhtään miestä, jolla työsopimuksessa lukisi "emäntä". Miksi siis vain mies-päätteiset ammattinimikkeet pitäisi kokea sukupuolineutraaleiksi, jos emäntä- tai nais-päätteiset ammattinimikkeet sitä eivät ole?

Mielenkiinnolla jään seuraamaan nimien kehittymistä. Pelastaja-nimike ehkä kertoisi enemmän siitä monipuolisesta työn kirjosta, mitä palomiehet tekevät sammutustyön lisäksi. Toisaalta pelastaja kuulostaa vähän turhankin ylevältä nimeltä... :D Molempia, sekä palomiehen että pelastajan nimiä kuitenkin lupaan totella myös tulevaisuudessa. Ja jos joku vahingossa sattuu sanomaan palonaiseksi, niin lupaan olla suuttumatta siitäkään, vaikkakin ehkä joudun nimikettä vähän tarkentamaan. ;)

Tuleva palomies harjoittelee kemikaaleilta suojautumista ja kurkipotkua. Multitasking, joten kyseessä on pakko olla nainen. ;D 

Johtamista ja soveltavia harjoituksia

Tänään meillä oli harjoitusalueella toinen soveltava harjoituksemme. Viime viikolla pääsimme jo kokeilemaan, miten omalla ryhmällä erilaisten tehtävien hoitaminen sujui. Ja kyllähän se ihan hyvin sujuikin, vaikka jokaisesta viidestä keikasta oppi kyllä taas uutta. Tuntuu hullulta, että tässä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut niinkin paljon oppimista, että nyt voidaan edes yrittää hoitaa keikkoja omalla porukalla, vuorotellen toisiamme johtaen. Vuosi sitten en osannut edes käynnistää moottorisahaa tai käyttää defibrillaattoria.

Sekä tänään että viime viikolla ajoimme ryhmittäin viisi keikkaa, jotka kaikki olivat eri aihealueista. On ollut savusukellusta, liikenneonnettomuutta, kattotyöskentelyä, korkeanpaikantyöskentelyä ja ensivastekeikkaa. Vaihtelemme ryhmän sisällä "pelipaikkoja", jokainen on vuorollaan esimies, kuski, ja takapenkillä.

Pelastustoiminnan johtaminen on yksi tämän syksyn uusia opintokokonaisuuksia. Me harjoittelemme johtamista sekä siististi sisätiloissa pienoismalleilla leikkien, että harjoitusalueella toisiamme johtaen. Vaikka olen käynyt kuusi vuotta sitten RUK:n intissä, ja sitä kautta hieman päässyt harjoittelemaan johtamista, ei kyllä kieltämättä näissä oppikokonaisuuksissa miltään johtamisen konkarilta tunnu. En pitänyt itseäni inttiaikoinakaan minään johtajaluonteena, eikä tilanne sinänsä ole mihinkään muuttunut.

Viihdyn oikein hyvin paloautossakin takapenkillä tai kuskin paikalla, ja olen vastannut hyvin varmasti "ei kiitos", kun jotkut ovat kyselleet mahdollisesta halusta jatkaa joku päivä alipäällystö- tai päällystökurssille. Lisäksi koen hyödylliseksi sen, että paloautossa kessu hallitsee myös sen miehistön tekemän työn kenties kaikista parhaiten, ja minä keksin itselleni kyllä kehitettävää ihan miehistöhommissakin tuleville vuosikymmenille. :D

Pidän kuitenkin erittäin hyödyllisenä johtamisen harjoittelua, ihan jo tilanteiden monipuolisemman näkemisen kannalta. Kessuna oppii hahmottamaan kokonaiskuvan paremmin kuin normaalina rivimiehenä. Ja onhan se ihan totta, mitä opettajatkin sanovat, että saattaa siihen kessun paikalle joskus joutua/päästä, vaikka ei esimieskursseja olisikaan käytynä. Parempi sitä on täällä koululla harjoitella, kun ei voi sen vakavampaa vahinkoa saada aikaiseksi. :D

Auto ajoi puuhun pienoismallikentällä.

Ja täällä iskee lieskoja ja savua neloskerroksen ikkunasta!

Fiiliksiä tasan kuukausi ennen Cooperia

Piipahdimme tänään iltapäiväksi harjoitusalueelle kokeilemaan ns. vaihtoehtoisia sammutusmenetelmiä. Muutamaan tuntiin sisältyi useita pieniä demonstraatioita erilaisista sammutustavoista. Oli mukavaa päästä kokeilemaan ja näkemään, miten esimerkiksi huoneistopalon saa sammumaan ihan normaalilla käsisammuttimella. 

Pääsin testaamaan reppumallista sammutinta. :)

Ilta meneekin huilaillessa, koska ehdin käydä tekemässä tämän päivän treenin jo aamulla. Pistin juoksumatolla jalkaa toisen eteen. Tänään on tasan kuukausi siihen, kun Cooperista pitäisi pinkoa 2800 metriä. Taas. Juurihan sitä juostiin Cooperia pääsykokeissa ja fiilisteltiin, että nyt ei hetkeen tarvitse. 

Olen koko kesän ja alkusyksyn ajan tehnyt kerran viikossa vetotreenin. Lähdin liikkeelle ihan 100 metrin vedoista, ja nyt viime viikkojen aikana olen juossut jo (reilun) kilometrin vetoja. Tänään halusin vähän kokeilla, missä mennään, joten tein treenin, jossa juostiin ensin 4min tavoitevauhtia, sitten 3min lepoa, ja loppuun vielä 8min tavoitevauhtia. Jos oikeassakin Cooperissa saisi pitää kolmen minuutin huilin, todistettavasti selviäisin! ;) Nyt sitten tavoitteena vain poistaa tuo kolme minuuttia, ja juosta 12 minuuttia yhteen putkeen! Ei kuulosta kovin pahalta, eikö... :P 

Cooper ei suinkaan ole ainoa syksyn aikana suoritettava urheilutesti, mutta kyllä se eniten jännittää. Onneksi se on heti ensimmäisenä alta pois, niin sen jälkeen voi hyvin kääntää katseet seuraaviin haasteisiin! Eikä juoksutreeni onneksi estä sitä, etteikö voisi pitää mielessä myös lihaskuntotestejä ja 100% testiä.