Me mentiin naimisiin!

Vaikka tämä blogi pääsääntöisesti koulutuksestani ja tulevasta työstäni kertookin, niin kai sitä hetken saa fiilistellä alkanutta avio-onnea! Mehän tosiaan mentiin mieheni kanssa naimisiin lauantaina. Kirjoitin vuosi sitten heinäkuussa matkastamme Kööpenhaminaan, jolloin mieheni minua kosi, ja siitä lähtien pikkuhiljaa olemme kääntäneet katseemme kohti naimisiinmenoa.

Häiden järjestäminen on ollut mukavaa vastapainoa etäsuhteelle ja koulu/työarjelle. Minulle oli tärkeää, että miehenikin osallistui aktiivisesti häiden suunnitteluun, ja että se tuntui oikeasti yhteiseltä jutulta. Saimme myös paljon apuja ystäviltä ja perheiltämme, mikä luonnollisesti helpotti todella paljon omaa työtaakkaa. Missään vaiheessa ei ehtinyt muodostua mitään häästressiä, ja ns bridezilla jäi myös tällä kertaa näkemättä. :D

Meiltä kyseltiin pitkin matkaa, että "joko nyt jännittää", mutta ihan rehellisesti voi sanoa, että ei jännittänyt. Edellisenä iltana koristeluun liittyvä työmäärä pääsi kyllä sen verran yllättämään, että haave rennosta saunaillasta vaihtui ennemminkin työleiriksi. Itse hääpäivän ajattelin niin, että kun menen oikean ihmisen kanssa naimisiin, ja teen sen itselleni rakkaiden ihmisten edessä, niin päivässä ei oikeastaan mitään kummempaa jännitettävää ole.

Lauantai-aamuna lähdimme toisen kaasoni kanssa kampaajalle. Minähän olen ihan onneton meikkaaja - kai olen siihen liian laiska, tai sitten se ei muuten vaan tarpeeksi kiinnosta. Halusinkin käydä sekä meikattavana että ottamassa kampaukseni ammattihenkilöiltä.

Meikattavana.

Työn lopputulos-selfie.

Sitten kampaajan penkkiin! :)

Meillä oli ihan kirkkovihkiminen, joka oli meidän hääsuunnitelmissa selvä alusta asti. Omasta mielestäni kirkko-osuus meni, kuten koko juhlapäivä, läpi nopeasti. Parasta kirkossa oli ystävän soittama musiikkiesitys, pienten morsiusneitojemme iloisuus, ja se hetki kun sai kävellä ulos kirkon ovista avioparina. Loppuun asti mietittyjä asioita ei ollut esimerkiksi riisin heitto, sitä kun löytyi vielä hääyön vietossakin mekon sisältä ja hiuksistani noin yhden riisipuuroannoksen verran. ;D

Alttarilla.

Tahdottiin. :) 

Riisiä maassa, riisiä ilmassa, riisiä joka paikassa. :D

Juhlapaikalla meillä oli panostettu syömis- ja juomispuoleen, sekä rennonleppoisaan fiilikseen. Meillä oli tarjolla photoboothia, ja meitä viihdyttivät taikuri tempuillaan, sekä bändi. Hääpari left the building puoli yhden aikaan, ja juhlat päättyivät ilmeisesti lopulta neljän jälkeen aamuyöstä. Meidän mielestä juhlapäivä oli just meidän näköinen ja oloinen; iloinen ja rento päivä.

Häätanssi toimi varmaan ihan kelpo jäänmurtajana, koska me ei tosiaan olla mitään hyviä tanssijoita. :D

Morsian ja pari hämärän oloista häävierasta... ;) 

Sukkanauhan metsästystä!

Tanssilattian fiiliksiä!

Miltä tuntuu olla naimisissa? Varsin ihanalta! :) Mieheni meni maanantaina työmatkalla vääntämään nilkkansa, ja pääsin ulkoiluttamaan häntä työterveyshuoltoon. Siinä kun raukka kipeän nilkan kanssa istuskeli odotustilassa ja kävin ilmoittamassa hänet paikallaolevaksi, ajattelin että nyt tuo on minun lähiomaiseni, ja minä hänen. Ikävässä tilanteessakin tuo ajatus tuntui jotenkin lämpimältä.

Nimiasia vaatinee vähän totuttelua, mutta eiköhän tuo tuosta. Puoli vuotta kuulemma menee siihen, että uusi sukunimi tulee jotakuinkin luonnostaan, (vähintään) siihen asti kaikki uudet ja vanhat tuttavuudet saavat seurata tätä nimien kanssa sekoilua.

Hääkuvaajan ottamia "virallisia" kuvia vielä odottelemme, mutta tässä muutamia äitini ja ystävien ottamia kuvia meidän päivästä. Lauantaina lähdemmekin sitten syysloman mittaiselle häämatkalle Japaniin! Viimeistään sen jälkeen kerron teille vähän 100% testistä, joka meillä on kahden viikon päästä edessä. ;)