Taas yksi cooper selätetty!

Huh, koulun pelätyin päivä on ohi! Kyllä tätä olikin kauhulla odotettu, ja joku blogin lukija taisi varoitella heti pääsykokeiden jälkeen, että ei passaa rupsahtaa kun tämmöinen on vielä edessä. :D

Kyllä tuntui pitkältä koulupäivä klo 13.30 odotellessa. Mutta niin sitä vaan käännettiin autojen keulat kohti urheilukenttää ja lähdettiin liikkeelle. Ei ollut menomatkalla tunnelma autossa kovin innostunut, eikä varmaan ollut muillakaan ihan 100% luotto siihen, että itselle asetettu tavoite tulisi toteutettua.

Cooper juostiin kahdessa ryhmässä, jotka jaettiin sen mukaan, minkälaista tulosta tavoitteli. Ensimmäisessä ryhmässä juoksivat 3200-3000m tavoittelijat, toisessa taas me vähän hitaammat kaverit. ;) Sääennusteita tiiranneena ja siitä aavistuksen stressiä ottaneena oli ilo todeta, että mitään varsinaista hurrikaania ei ollut urheilukentällä vastassa, vaan juoksu tapahtui pienessä tuulessa ja pienessä sateessa.

Pääsykokeisiin verrattuna oli vähän enemmän tiimipeliä lämmittelyissä, ja enemmän kannustusta juoksussa. Oma juoksu oli varmaan juuri sellainen, kun tällä kunnolla oli odotettavissa: rankkaa oli, mutta maaliin pääsin. Olinhan minä mielessäni toivonut, että jollain taikatempulla cooper olisi tällä kertaa mennyt kevyesti lönkytellen, mutta yllättäen toive ei toteutunut.

Viimeiset kaksi kierrosta menivät ihan rehellisesti sillä ajatuksella, että en aio kyseistä juoksutestiä enää juosta uudestaan. Niin kuin täällä on vähän sivuuttukin, niin olen tulevana lauantaina menossa naimisiin, ja minä todellakin haluan käyttää nämä viimeiset pari-kolme päivää ennemmin hääjuttuja miettien, kuin cooperia harmitellen. Se cooper kun on vähän päässyt ottamaan yliotetta tähänastisissa ajatuksissani, ja tietyllä tavalla jättänyt hääonnen varjoonsa. Ei sillä, että yksi juoksutesti olisi avioliittoa tärkeämpi asia, mutta kun hitto vie se on tuskainen 12 minuuttia, jonka halusin alta pois! :D

Entiset ja nykyiset kämppikseni olivat ihanasti järjestäneet täksi illaksi minulle yllätysohjelmaa. Se oli täydellinen tapa nollata cooperin stressit, ja kääntää katse kohti lauantaita. Tytöt olivat miettineet, mikä voisi olla ilta minun makuuni, ja onnistuivat kyllä täydellisesti sellaisen toteuttamaan! Kävimme ensin porukalla treenaamassa salilla, jonka jälkeen otettiin löylyt opiston saunassa. Meille oli varattu italialaisesta ravintolasta pöytä, josta sain valita haluamani aterian. Ruokailun jälkeen tulimme takaisin kämpille, ja kämppikset kantoivat ruokapöytään suklaakakun ja irtokarkkeja! Sitten vielä jatkot alakerran letkupubissa yhden siiderin, biljardin ja pingiksen peluun merkeissä. En tiedä kuinka moni on niin onnekas, että saa periaatteessa kahdet polttarit yhdistä häistä!

Kakku, karkit, kynttilä ja ihanimmat mahdolliset kämppikset. <3