Talonpolttoharjoitus

Koulupäivien määrän voi jo laskea sormilla, ja kokeet alkavat käydä nekin vähiin. Eilen oli mielenkiintoinen mutta pitkä koulupäivä, kun olimme ensin talonpolttoharjoituksessa päivälliseen asti, ja lähdimme sen jälkeen pimeäajoharjoitukseen, joka loppui vasta iltakymmeneltä.

Talonpolttoharjoitus on paljon puhuttu harjoitus koulutuksessamme. Se sijoittuu koulutuksen loppuosaan, jolloin kaikki saatavissa oleva savusukelluskoulutus on jo käyty läpi, ja koulutuksen loppu muutenkin alkaa tosiaan olla ihan loppusuoralla.

Meidän kurssi pääsi polttamaan kaksikerroista omakotitaloa. Pitkästä päivästä huolimatta itse savusukelluksia tuli ryhmästä riippuen 1-2 kappaletta, koska kaikkeen oheistoimintaan menee aika paljon aikaa. Harjoitukseen nimittäin kuuluu se, että talo lopulta poltetaan ihan maantasalle. Myös alkuvalmistelut vaativat vaivaa, me esimerkiksi naulasimme suojalevyt ikkunoiden eteen, että ne eivät menisi niin nopeasti rikki. Lisäksi vaahdotimme talosta tiettyjä osioita, jolla pyrittiin estämään liian nopeaa palamista. Vesihuolto oli harjoituksessa oma juttunsa, koska osan porukasta täytyi jatkuvasti ajaa lisävettä paloautoihin läheiseltä järveltä. Yksi säiliöllinen vettä kun ei kovin moneksi minuutiksi riitä.

Tässä talo on vielä ihan hyvissä voimissa ja savusukelluspari työskentelemässä sisällä.

Taktiikka savusukelluksessa oli polttaa ensin yläkertaa niin kauan kuin se pysyy hallinnassa, ja siirtyä sitten sukeltamaan alakertaan. Meidän porukka oli ensimmäisiä alakertaan sukeltaneista, jolloin lämpötila siellä ei ollut kovinkaan korkea. Pääsin vielä viimeisten kolmikoiden joukossa uudestaan taloon ihan polton loppuvaiheessa, jolloin tuli olikin jo sen verran levinnyt, että sukellusta ei päästy jatkamaan eteisaulaa kauemmas.

Kurssikaveri otti videota viimeisestä savusukeltaneesta porukasta, mutta jostain syystä kone sanoi verkkovirhettä, kun yritin sitä ladata tänne. Pistän kyseisen videon Dream of Firen Facebookiin, käykää sieltä katsomassa, jos ette ole vielä nähneet (linkki)!

Kaiken kaikkiaan päivä oli siis oikein mukava, ja oli kiva päästä kerran sukeltamaan ihan oikeaan taloon ennen työelämään siirtymistä. Harjoitusalueen palotalo on kuitenkin viimeisen päälle turvalliseksi suunniteltu, kun taas tuollaisessa aidossa puutalossa voi mennä esimerkiksi jalka lattiasta läpi tai sotkeutua sähköjohtoihin.

Jälkeen-kuva. :D

Liikuntataitotesti

Olipas hauska, mutta samalla niin turhauttava ja ärsyttävä aamupäivä liikuntatunnilla! Minä kun olen kuvitellut kilpailuvietin aikalailla väistyneen tässä aikuisvuosina kilpaurheilun lopettamisen jälkeen. Näköjään se kilpailuvietti itseään vastaan on ainakin säilynyt, ja saattoi muutama ruma sana lipsahtaa, kun kerrasta toiseen tuli mokailtua liikuntataitotesteissä. :D

Kuvakaappaus vauhdikkaasta palloiulvideosta. Vielä pysyi koripallo jotenkin kourassa!

Meillä siis tosiaan oli viimeinen yhdessä tehtävä liikuntasuoritus tänään. Vielä pitää omalla ajalla käydä uimassa kilometri, niin liikunnannumero on kokonaisuudessaan suoritettu. Tänään kuitenkin liikuntataitotesti, johon kuului kuusi osa-aluetta. Kaikkia osa-alueita sai kokeilla niin monta kertaa kuin halusi, ja suoritusjärjestys oli vapaa.

Eniten turhautumista taisi olla havaittavissa palloilutestissä. Tähän suoritukseen sisältyi lentopalloa, koripalloa, sählyä ja jalkapalloa. Lentopallossa piti tehdä vuorotellen kolme sormilyöntiä ja hihalyöntiä seinään, koripallossa tehtiin kaksi layupia, sählyssä pujoteltiin ja vedettiin patteriin, ja jalkapallossa tehtiin seinäsyöttöjä yhteensä neljä kipaletta. Alla videosuoritus tästä radasta, mutta tämä suoritus ei ihan mallikelpoinen ole, lentopallo ja koripallo olisi nimittäin pitänyt ottaa viimeisen heiton jälkeen pallo vielä haltuun. Niinpä lopullinen paras suoritukseni oli tästä hieman hitaampi, ja onnistuin saamaan lopputulokseksi "vain" 4,75/5. ;)

Venyvyyttä mitattiin eteentaivutustestillä, jossa kynää liikutettiin pitkää penkkiä pitkin. Tästä olisin toivonut täysiä pisteitä, mutta niin oli selkä jumissa, että pari senttiä jäin vajaaksi. Tulos oli 53cm, eli 4,5/5 pistettä. Tasapainoa mitattiin seisomalla yhdellä jalalla ns. köyden päällä. Tässä sai lopettaa minuutin kohdalla per jalka, ja sen verran sainkin ensiyrittämällä tehtyä molemmilla jaloilla, eli täydet pinnat. Nopeutta mitattiin testillä, jossa haettiin esineitä parin suunnanmuutoksen saattelemana. Tästä sain arvosanaksi 4/5. Ketteryyttä mitattiin testillä, jossa ylitettiin ja alitettiin aitoja, ja tehtiin kuperkeikkoja. Tästä testistä minulle merkattiin tulokseksi 3,5/5 pistettä. Lisäksi oli vauhditon pituushyppy, mikä oli minulle selvästi haastavin. Sain hypättyä 225cm, kun 2/5pisteeseen olisi tarvittu 230 (minkä olen aiemmin saanut hypättyä, tässä siis on hieman tulokset vuosien varrella heikentyneet).

Nämä liikuntataitotestit vaikuttavat liikuntanumeroon yhteensä 20% verran. Hylättyä suoritusta ei näistä voi saada, mutta vähän voi pystyä kohottamaan kokonaisarvosanaa. Nyt minulla tosiaan puuttuu enää se viimeinen 10% uintitestistä. Ehkä muistatte erinomaiset uintitaitoni, eli kaikki yli 1/5 pisteen suoritukset ovat minulle jo melkoisia itseni ylittämisiä. Toivottakaa onnea siihen rutistukseen. :P

Lihaskuntotestit - 2 vuoden kehitys

Jonkun verran kuulin ennen kouluun hakemista kommenttia siitä, että pelastajakurssille ei kannata hakea, jos ei fyysisistä testeistä pääse heittämällä läpi, mielellään saa jopa helposti täysiä pisteitä. Suoraan ei minun pärjäämistäni koulutuksessa teilattu, mutta epäiltiin, että jos testeistä juuri ja juuri pääsee läpi, tulee koulutuksen läpäisemisestä hankalaa. Menin pääsykokeiden lihaskuntotestiin tekemään omaa parasta suoritustani - tietäen sen riittävän ihan maksimissaan 0,25 lisäpisteeseen, yhden lisäpisteen ollessa tarjolla. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että uskoin saavani istumaannoususta täydet pisteet, ja muissa liikkeissä jääväni minimeille. Täysin mahdotonta ei olisi ollut hylätty suorituskaan, sen verran tiukilla olivat vatsoja lukuunottamatta kaikki muut liikkeet.

Kirjoittelin kesällä 2015 lihaskuntotestit läpäistyäni tekstin (linkki), ja täytyy sanoa, että tuon mahtavan tunteen olin jo ehtinyt parissa vuodessa unohtaa. Puolen vuoden polvileikkausepätoivon jälkeen uskoin pystyväni taas ihan mihin vain. Tuon tunteen ammuin lopulta alas varsinaisissa pääsykokeissa cooperissa lokakuussa 2015, kun vauhti ei ihan riittänyt, ja jouduin lähtemään kotiin juoksutreenejä jatkamaan. Seuraavaan puoleen vuoteen en paljon salilla käynyt, vaan yritin saada juoksua kulkemaan. Keväällä 2016 Kuopioon pelastusopistoon hakiessani mietin, että minulla ei olisi pienintäkään mahdollisuutta hakea Helsinkiin, jossa cooperi ja lihaskuntotestit tehdään molemmat samoissa pääsykokeissa. Itsellänihän aikaa noiden kahden testin väliin jäi lopulta yhdeksän kuukautta.

Näin reippaana olin lihaskuntotesteissä elokuussa 2015.

Nyt on marraskuu 2017 ja cooper, lihaskuntotesti ja 100% testi on kaikki suoritettu (muutaman viikon sisällä toisistaan). Vaikuttaa epäilyttävästi siltä, että Heinistä tulee ensi kuussa palomies. Ne, jotka epäilevät pärjäämistä pelastajakurssilla, jos pääsykokeista pääsee juuri ja juuri läpi: kyllä täällä on ihan hyvin pärjätty muiden mukana! Jotkut ovat pohtineet, että jos nuorena miehenä (tai naisena) pääsykokeet tuottavat tuskaa, mites sitten vanhempana? Itselläni on lihaskunto parantunut kahdessa vuodessa, ja uskoisin 25-vuotiaana ihmisenä suuntauksen olevan vielä usean vuoden ajan ylöspäin. Toki en pysty varmaksi sanomaan leuanvedon sujuvuutta 70-vuotiaana mummelina, mutta ei se fyysisen kunnon alamäki ainakaan vielä ole alkanut!

Tänään tehtiin lihaskuntotestit, samassa järjestyksessä ja samalla tekniikalla kuin pääsykokeissakin. Sen enempää tuloksia pihtaamatta, tässä kehitys vuodesta 2015 vuoteen 2017:

Penkki 25x45kg/min --> 28x45kg/min
Vatsat 48x/min --> 61x/min
Leuat 6kpl --> 9kpl
Kyykky 23x45kg/min --> 37x45kg/min

Parasta on, että erityistä tyytyväisyyttä nämä testit eivät herättäneet. Olen treeneissä pystynyt aavistuksen parempiinkin suorituksiin, ja uskon työelämässä vuosittaisten lihaskuntotestien yhteydessä parempia tuloksia vielä tekevänikin. Minulle tämä koulu on alku urataipaleelle, johon toivottavasti kuuluu terveenä pysyminen, ammatillinen- ja fyysinen kehitys, ja tietysti se tärkein, eli mukavaan työyhteisöön mukaan pääseminen.

Ja ettei jollekin tulisi paha mieli, todettakoon että koulussa fyysisesti pärjääminen on varmasti helpointa, kun saa kaikista testiosuuksista täydet pisteet. Kannustan siis jokaista treenaamaan itsensä parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Cooperiinkin kannattaa lähtökohtaisesti tulla siinä vaiheessa, kun tietää 2800 metrin menevän helposti läpi. Meillä kuitenkin kaikilla on oma polkumme kuljettavana, ja tänään minä olen todella onnellinen siitä, että juuri tämä polku on ollut minun matkani. :)

Sattumoisin oli tänään samat vaattet kuin pääsykokeissakin - joku sponsori voisi lähettää muutaman uuden treenivaatteen (äiti!?) ;D