Lihaskuntotestit - 2 vuoden kehitys

Jonkun verran kuulin ennen kouluun hakemista kommenttia siitä, että pelastajakurssille ei kannata hakea, jos ei fyysisistä testeistä pääse heittämällä läpi, mielellään saa jopa helposti täysiä pisteitä. Suoraan ei minun pärjäämistäni koulutuksessa teilattu, mutta epäiltiin, että jos testeistä juuri ja juuri pääsee läpi, tulee koulutuksen läpäisemisestä hankalaa. Menin pääsykokeiden lihaskuntotestiin tekemään omaa parasta suoritustani - tietäen sen riittävän ihan maksimissaan 0,25 lisäpisteeseen, yhden lisäpisteen ollessa tarjolla. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että uskoin saavani istumaannoususta täydet pisteet, ja muissa liikkeissä jääväni minimeille. Täysin mahdotonta ei olisi ollut hylätty suorituskaan, sen verran tiukilla olivat vatsoja lukuunottamatta kaikki muut liikkeet.

Kirjoittelin kesällä 2015 lihaskuntotestit läpäistyäni tekstin (linkki), ja täytyy sanoa, että tuon mahtavan tunteen olin jo ehtinyt parissa vuodessa unohtaa. Puolen vuoden polvileikkausepätoivon jälkeen uskoin pystyväni taas ihan mihin vain. Tuon tunteen ammuin lopulta alas varsinaisissa pääsykokeissa cooperissa lokakuussa 2015, kun vauhti ei ihan riittänyt, ja jouduin lähtemään kotiin juoksutreenejä jatkamaan. Seuraavaan puoleen vuoteen en paljon salilla käynyt, vaan yritin saada juoksua kulkemaan. Keväällä 2016 Kuopioon pelastusopistoon hakiessani mietin, että minulla ei olisi pienintäkään mahdollisuutta hakea Helsinkiin, jossa cooperi ja lihaskuntotestit tehdään molemmat samoissa pääsykokeissa. Itsellänihän aikaa noiden kahden testin väliin jäi lopulta yhdeksän kuukautta.

Näin reippaana olin lihaskuntotesteissä elokuussa 2015.

Nyt on marraskuu 2017 ja cooper, lihaskuntotesti ja 100% testi on kaikki suoritettu (muutaman viikon sisällä toisistaan). Vaikuttaa epäilyttävästi siltä, että Heinistä tulee ensi kuussa palomies. Ne, jotka epäilevät pärjäämistä pelastajakurssilla, jos pääsykokeista pääsee juuri ja juuri läpi: kyllä täällä on ihan hyvin pärjätty muiden mukana! Jotkut ovat pohtineet, että jos nuorena miehenä (tai naisena) pääsykokeet tuottavat tuskaa, mites sitten vanhempana? Itselläni on lihaskunto parantunut kahdessa vuodessa, ja uskoisin 25-vuotiaana ihmisenä suuntauksen olevan vielä usean vuoden ajan ylöspäin. Toki en pysty varmaksi sanomaan leuanvedon sujuvuutta 70-vuotiaana mummelina, mutta ei se fyysisen kunnon alamäki ainakaan vielä ole alkanut!

Tänään tehtiin lihaskuntotestit, samassa järjestyksessä ja samalla tekniikalla kuin pääsykokeissakin. Sen enempää tuloksia pihtaamatta, tässä kehitys vuodesta 2015 vuoteen 2017:

Penkki 25x45kg/min --> 28x45kg/min
Vatsat 48x/min --> 61x/min
Leuat 6kpl --> 9kpl
Kyykky 23x45kg/min --> 37x45kg/min

Parasta on, että erityistä tyytyväisyyttä nämä testit eivät herättäneet. Olen treeneissä pystynyt aavistuksen parempiinkin suorituksiin, ja uskon työelämässä vuosittaisten lihaskuntotestien yhteydessä parempia tuloksia vielä tekevänikin. Minulle tämä koulu on alku urataipaleelle, johon toivottavasti kuuluu terveenä pysyminen, ammatillinen- ja fyysinen kehitys, ja tietysti se tärkein, eli mukavaan työyhteisöön mukaan pääseminen.

Ja ettei jollekin tulisi paha mieli, todettakoon että koulussa fyysisesti pärjääminen on varmasti helpointa, kun saa kaikista testiosuuksista täydet pisteet. Kannustan siis jokaista treenaamaan itsensä parhaaseen mahdolliseen kuntoon. Cooperiinkin kannattaa lähtökohtaisesti tulla siinä vaiheessa, kun tietää 2800 metrin menevän helposti läpi. Meillä kuitenkin kaikilla on oma polkumme kuljettavana, ja tänään minä olen todella onnellinen siitä, että juuri tämä polku on ollut minun matkani. :)

Sattumoisin oli tänään samat vaattet kuin pääsykokeissakin - joku sponsori voisi lähettää muutaman uuden treenivaatteen (äiti!?) ;D