Valmistujaiset!

Hei vaan, täällä yksi Pelastusopiston taakseen jättänyt valmistunut palomies! Liekkö syytä taas esimerkiksi sillä, että valvoin viime yön lastensuojelulaitoksessa yövuorossa, mutta arki on potkinut sen verran kovasti päälle, että koulu tuntuu olevan kaukainen muisto vain. :D

Olen odottanut sitä hetkeä, kun saan kirjoittaa koonnin tästä koko koulutaipaleesta, mutta sitä en lähde nyt tässä yövuoron jälkimainingeissa kertaamaan. Nyt siis tarinaa ihan vaan pelkästään valmistujaispäivästä.

Perjantai 15.12. alkoi, kuten Pelastusopiston valmistujaispäivät aina, lipunnostolla. Lipunnosto, kuten monet muutkin juhlallisuudet, menevät Pelastustopistolla armeijassa totuttujen kaavojen mukaan. Paikalla olleet opiskelijat seisoivat pihalla siistissä kolmirivissä, koulutusjohtaja teki rehtorille ilmoituksen, oli katsetta oikeaan päin, jne. Muutama torvensoittaja soitti Finlandia-hymniä lippuja nostettaessa, ja hetki oli kieltämättä todella kaunis.

Klo 11 meillä alkoi varsinainen juhla. Sitä ennen opinnoissa menestyneille oli jaettu palkintoja koulun auditoriossa. Varsinainen juhla alkoi sekin lipun kannolla salin etuosaan, soittokunnan samalla soittaessa. Soittokunta soitti muutaman laulun juhlan aikana, mikä oli mukavaa.

Soittokunnan lisäksi juhlaan kuului muutama puhe (myös kurssikaverini Kertun puhe!), pelastajan valan lausuminen, todistusten jako ja kurssin priimuksien palkitseminen. Itselle toki mieluisin hetki oli se oman todistuksen nappaaminen. Todistuksen saamisen jälkeen tuli kävellä lattiassa olevan rastin luo ja kumartaa omille omaisille. Minulla ei ollut omaisten etsiminen kovin vaikea homma, paikalle päässeet vanhempani kun olivat parkkeeranneet siihen ihan eturiviin. ;) Meillä oli muuten aakkosjärjestyksessä akat viimeisenä todistuksenhakujonossa, koska menin vaihtamaan sukunimeni naimisiinmenon yhteydessä!

Juhlan virallisen osuuden jälkeen valmistuneet pääsivät kättelemään/halaamaan opettajia ns. onnittelujonossa. Se oli mukava päätös juhlalle ja myös koko yhteiselle koulutaipaleelle. :) Salista siirryimme kahvittelujen kautta ottamaan valokuvia ja fiilistelemään mennyttä taivalta. Oli hauska nähdä kurssikavereiden läheisiä, monia ensimmäistä kertaa.

Kuopiosta lähdimme vanhempieni kanssa ajelemaan kohti Tamperetta. Mieheni oli hakenut lähi-pizzeriasta muutaman pizzan, ja kuohari oli kylmässä. Laulelimme naapureiden iloksi singstaria ilta-kymmeneen asti. Siinä vaiheessa kaikki olivat niin väsyneitä pitkän päivän jäljiltä, että siirryimme unten maille. Jossain vaiheessa harmittelin, etten saanut aikaiseksi kutsuttua muita sukulaisia valmistujaisia juhlimaan. Ilta oli kuitenkin kaikkine pizzoineen ja lauluineen juuri minun näköiseni, sopivan rento mutta spessu. Ja tammikuun lopussa järkkään kekkerit ystävilleni, joten eiköhän tässä ole juhlaa kerrakseen!

Tässä vielä kuvia juhlan jälkihumusta. Kiitos kaikille onnitteluista!

Mieheni ei töiltään kerennyt Kuopioon asti, mutta onneksi äiti ja iskä kerkes! 

Kurssin naisväki!

Pikkuiset voitontanssit paloauton ratissa. :D

Onnittelujonossa. :) 

Paloauton ihmettelyä iskän kanssa.

Viimeiset kokeet tehty

Niin siinä vain on käynyt, kuten otsikossa lukee, että tämän pelastajatutkinnon viimeinenkin koe on tänään suoritettu. Eilen teimme viimeisen teoriakokeen palomiehen työuraan liittyen, ja tänään kävimme harjoitusalueella tekemässä viimeiset käytännön kokeet, jotka suoritettiin ryhmätöinä.

Meidän kurssilta 17 henkeä lähtee sunnuntaina viikoksi kohti Malagaa, meillä kun on itsenäisyyspäivän viikko koulusta kokonaan vapaata. Valitettavasti en itse pääse reissuun mukaan, koska oma yhdeksän päivän vapaajaksoni sisältää kahdeksan työpäivää lastensuojeluhommissa ja yhden vapaan. Olemme mieheni kanssa sellaisessa tilanteessa, että rupeamme ensi vuonna rakentamaan omaa taloa, joten omissa prioriteeteissani rahan säästäminen ja tienaaminen menevät tällä hetkellä monen muun mukavan asian edelle. :)

Varsinaisia koulupäiviä meillä on jäljellä enää neljä. Niistä yksi on ns. loppusota, jossa ajamme aamusta pitkälle iltaan erilaisia keikkoja harjoitusalueella. Sen lisäksi meillä on yksi huoltopäivä, yksi palautteenantopäivä ja viimeinen, valmistujaisjuhlan sisältävä päivä. En halua vielä sen enempää lähteä tätä puolentoista vuoden pätkää summailemaan, mutta kyllähän tässä alkaa vahvasti näyttää siltä, että valmistuminen on edessä ihan nurkan takana. Kovasti sitä koulun alussa mainostettiin, että nopeasti koulu menee, ja niinhän se on mennytkin. Toisaalta olemme tässä taas kotimatkalla ties monettako kertaa kohti Tamperetta, ja tähän ees-taas -ravaamiseen alkaa olla sen verran hyytynyt, että saakin minun puolestani loppua. :D Kaverit olivat laskeneet, että heillä oli Keravan suunnasta ajelleena mennyt noin 20 vuorokautta elämästään autossa istumiseen tämän koulun aikana...

Kovasti on tullut mietittyä blogin tulevaisuutta koulun loppumisen jälkeen. Olen hakenut muiden valmistuvien tapaan töitä moneltakin eri alueelta, mutta vastauksena on kuulunut "eioo":ta. Pidän varsin todennäköisenä, että tulen tekemään lastensuojeluhommia kevääseen asti, ja lähden, kuten valtaosa kurssikavereistani, ponnistamaan kohti palomiehen uraa kesätöiden kautta puolen vuoden kuluttua. Blogini on etenkin kouluaikana profiloitunut vahvasti juuri tähän maailmaan, enkä ole varma osaanko tai haluanko enää kirjoitella lähinnä omasta "siviili"elämästäni - ja onko se edes sitä, mitä lukijakuntani haluaa. Tuskin tulen blogiani täysin hautaamaankaan, koska keksin kyllä tulevaisuuteen muutamiakin eri aihealueita, mistä haluan kirjoittaa, ja minkä uskon myös lukijoita kiinnostavan. Pidän kuitenkin varsin todennäköisenä, että tämä noin kerran viikossa julkaiseminen ei tule ainakaan lähitulevaisuudessa toteutumaan. :)