Vuosi 2017 käynnistyi Kanarian saarten lämmössä appivanhempieni vieraana. Oli ihana nähdä elinympäristö, jossa he viettävät noin puolet vuodesta. Reissu oli myös ihana välietappi ennen seuraavan lukukauden alkua Pelastusopistolla.
Tammikuussa 2017 alkoi toinen lukukausi pelastajan opintoja. Opinnot jatkuivat ensihoitopainotteisina, ja yritimme ahmia mahdollisimman paljon oppia ennen ambulanssiharjoittelua helmikuun loppupuolella. Yksi mieleenpainuva hetki oli ruumiinavaus, jota pääsimme seuraamaan vierestä. Ambulanssiharjoittelin suoritin Tampereella, Hervannan paloasemalla. Oli upeaa päästä haistelemaan paloaseman tunnelmaa, ja todella tuli sellainen olo, että sellaiseen työympäristöön haluan päästä jatkossakin. Ambulanssityöt sujuivat myös mukavasti, vaikka opittavaa tietenkin oli edelleen valtavasti. Mukava oli kuitenkin huomata, että jo parissa viikossa oppi hommia tekemään aavistuksen rutinoituneemmin, muutaman vuoden työnteon jälkeen saattaisi oikeasti tuntua siltä, että osaa jotain. ;)
 |
| Ruumiinavaukseen menossa. |
Helmikuussa oli myös monta jännää tapahtumaa, kuten serkkuni vanhojen tanssit, ja vanhempieni yhdessä järjestämät 50-vuotisjuhlat.
Maaliskuussa meillä oli koulusta hiihtolomaa viikon verran. Ambulanssiharjoittelun ja hiihtoloman aikana tein töitä lastensuojelulaitoksessa, mikä oli reilun puolen vuoden tauon jälkeen mukavaa vaihtelua opiskeluarkeen. Toki myös raha tuli tarpeeseen, kun opiskeluaika meni kokonaisuudessaan parin sadan euron opintotuilla. Maaliskuun puolessa välissä olin viikon sairaalaharjoittelussa Tampereella. Viikossa ei oikeastaan ehtinyt muuta, kun todeta että sairaala on ihan oma maailmansa, ja hyvässä ja pahassa aika hektisen oloinen työpaikka. Ehkä ihan hyvä, kun miettii alaa johon olen opiskelemassa, että viihdyin paremmin paloasemalla kuin sairaalassa. :)
Maaliskuun tapahtumista jäi parhaiten mieleen ystävän babyshowerit Helsingissä, ja tietenkin mieheni 30-vuotissynttärit, joita juhlimme ensin kahdestaan Kotkan lähettyvillä sisäsurffausta ja tuulitunnelilentämist kokeillen, ja seuraavana viikonloppuna kaveriporukalla mökillä mm. pilkkien ja saunoen. Ystävät antoivat miehelleni synttärilahjaksi laskuvarjokurssin, mikä tuntui kyllä superhurjalta, mutta onneksi mies on edelleen hengissä hyppyjen jälkeen!
Huhtikuussa koulussa oltiin taas hypätty ambulanssimaailmasta palomiesjuttuihin. Hauskoja juttuja olivat eläinpelastusharjoitus, ja savusukellusharjoitukset, mutta mikään ei vetänyt vertoja pintapelastusharjoituksille. Minähän olen tosiaan varsin surkea uimari, ja altaassa tuli ylitettyä itseni niin monta kertaa, että edelleen olen ylpeä itsestäni. Enemmän tuosta voi halutessaan lukea täällä.
 |
| Pintapelastustreenejä |
Huhtikuussa kävimme myös moikkaamassa mahdollisen tulevan koiramme kasvattajaa muutaman tunnin ajomatkan päässä kotoamme. Hän esitteli sekä tulevan äippäkoiran, että sen veljen ja jälkeläisiä edellisestä pentueesta. Kaikki tuntui niin hyvältä, että innostuimme tosissaan siitä, että ensimmäinen koiranpentumme tulisi tältä kyseiseltä kasvattajalta, tästä kyseisestä suunnitellusta pentueesta. Pentuja odotettiin syntyväksi jo syksyn aikana, jolloin olisimme saaneet uuden perheenjäsenen kotiin valmistumiseni yhteydessä. Näissä asioissa kaikki ei kuitenkaan aina mene suunnitellusti, ja tällä kertaa hyvät uutiset juoksujen alkamisesta saatiin vasta tänään!
Viimeistään huhtikuussa myös aloimme toden teolla suunnittelemaan uutta taloamme. Alkuvuodesta olimme ajatelleet, että muuttaisimme loppuvuodesta, koiranpennun saapuessa, johonkin kivaan rivitalokämppään. Kuitenkin alkuvuodesta 2017 kävi ilmi, että voisimme saada rakennettua oman kotimme mökkitontillemme järven rantaan, parinkymmenen kilometrin päähän Tampereen keskustasta. Kevään aikana selvittelimme asiaa, selasimme talotehtaita, ja aloimme miettiä rahoitusta.
 |
| Meidän ranta, kaikessa kaislarehevöityneisyydessään. :D |
Toukokuussa koulussa oli käytännön kokeet, joissa testattiin keväällä opittuja taitoja. Viimeiset savusukellukset, ja testit olivat siinä mielessä tärkeitä, että ne loivat vielä viimeisen hyvän pohjan ennen kesätöiden pariin siirtymistä.
Lisäksi toukokuuhun kuului miitti muiden naispuoleisten palomiesten kanssa Helsingissä. Oli mahtava kuunnella muiden juttuja työelämästä ja opiskeluista, ja jutella myös siitä, miten pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa vuosien ja vuosikymmenten saatossa, ja miten yhdistää äitiys ja palomiehen ura.
Muita mukavia toukokuun juttuja oli esimerkiksi minun 25-vuotissynttärit! Myös Niilo-koira oli meillä hoidossa jo kolmatta kertaa 2017-vuoden aikana, ja Niilo-viikkoja tulikin viime vuoden aikana yhteensä noin kahdeksan viikon edestä. :)
Kesäkuussa aloitin kesätyöt Espoossa Niittykummun paloasemalla. Sain olla samalla asemalla, samassa vuorossa koko kesän ajan, mikä oli itse asiassa tosi mukavaa. Eri vuoroja ehtii varmasti nähdä myöhemminkin, nyt oli kiva totutella työntekoon samassa vuorossa, toki työkavereiden vaihdellessa kesälomien takia. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että tuota vuoroa parempaa oppiympäristöä en olisi voinut kesälleni saada. Toivottavasti ei noussut rima liian korkealle tulevaisuutta ajatellen! ;)
Kesäkuuhun mahtui myös Viron reissu mieheni kanssa, ystäviemme lapsen nimijuhlat, sekä ihanan toisen kummilapsen kastejuhla. Olin salaa toivonut, että minua pyydettäisiin tämän pikkupojan kummitädiksi, ja olin todella onnellinen siitä, että niin lopulta kävikin! Kuukauteen kuului myös mökkeilyä ensimmäisen kummityttöni kanssa meidän mökillä, ja mökkeilyä ystäväporukalla ystäväpariskunnan kihlauksen kunniaksi. Saimme myös hyväksyvän päätöksen poikkeuslupaamme, eli vihreää valoa talonrakennusprojektiimme.
Heinäkuussa palomies-hommat jatkuivat, ja siinä sivussa oli mökkeilyä meidän mökillä ystävien kanssa, minun ja mieheni 1v kihlajaispäivä, serkkuni rippijuhlat ja ystävän synttärijuhlat.
Elokuun neljäntenä tein viimeisen työvuoroni. Kesästä jäi töiden puitteissa mieleen paitsi viimeisen viikon Sarviaiset, eli kesätyöntekijöiden järjestämä saunailta, ja ihan mahtava työvuoro, myös erilaiset keikat, kuten palojen sammuttelut, myrskypuiden raivaukset, elvytykset ja oravan pelastamiset... Tuli nähtyä siis sellaista ihan vakavaa keikkaa, ja sitten näitä masentuneiden lintujen pelastamisia, jotka eivät välttämättä ihan oikeasti kuuluisi palokunnan tehtäväksi.
Elokuussa koulu alkoi taas, tällä kertaa viimeistä kertaa. Oli hauska muistella sitä, miten jännittyneenä sitä tuli vuosi aiemmin Kuopioon. Silloin nuo kolmen olkapolettiviivan opiskelijat olivat melkoisia konkareita, ja nyt yhtäkkiä me olimmekin niitä. Eikä olo todellakaan ollut sellainen, että tässä nyt oltaisiin jotenkin valmista palomiestä. :D
Elokuun muita kivoja juttuja oli reissu Savonlinnaan toisen kaasoni luo, ja tietysti yllärinä tulleet polttarini! Oli ihana olla yhdessä kaikkien rakkaiden ystävien kanssa, tehdä mukavia aktiviteettejä, syödä hyvää ruokaa, ja päättää yllätyksenä ilta lempparipaikkaani, meidän mökille.
Syyskuussa seurattiin silmä kovana Suomen korismaajoukkueen otteita Em-kisoissa. Yksi matsi päästiin katsomaan livenäkin - ihan mahtavaa. Koulussa treenattiin johtamista, ja toki monenlaista muutakin mukavaa. Mitä lähemmäs kuun loppua siirryttiin, sitä enemmän alettiin jännittää sekä cooperia, että tulevia häitä!
 |
| Cooper-kenraaliharjoitus poikien kera. |
Lokakuun neljäntenä pingottiin cooperia, josta suureksi helpotukseksi sain juostua vaadittavat 2800 metriä. Illalla juoksun jälkeen kämppistytöt järkkäsivät minulle minipolttarit, kävimme syömässä yhdessä, ja kakkukin oli leivottu. Tuo päivä kokonaisuudessaan oli minulle varmasti koulutaipaleen lempparein. Muutamaa päivää myöhemmin, lokakuun seitsemäntenä, menimme mieheni kanssa naimisiin. Se oli taas vuoden 2017 paras päivä. Päivä oli ihan mahtava, ja vaimona olo tämän miehen kanssa ensimmäisten kuukausien kokemuksella upeaa!
 |
| Riisimyrskyssä! |
Lokakuuhun mahtui myös häämatka Japaniin, ja koulussa 100% testi. Molemmat omalla tavallaan ikimuistoisia tapahtumia. ;) Aloitin myös psykologian perusopinnot avoimessa yliopistossa, mistä olen haaveillut jo aika pitkään. Aika vaan tuntui hyvältä, vaikka elämä olikin hektistä talosuunnittelujen, koulun, ja kaiken muun menon ja meiningin ohessa. Vuoden vaihteeseen mennessä ehdin tehdä psykologianopintoja 10 opintopisteen edestä, eli koko vuodelle 2018 jäi jäljelle vain 15 opintopistettä - uskon tekeväni ne yhtä suurella innolla ja mielenkiinnolla, kuin nämä ensimmäisetkin kymmenen.
 |
| 100% testi suoritettu! |
Marraskuussa koulu alkoi häämöttää jo loppuaan. Koulussa tehtiin lihaskuntotestit, joiden tuloksiin olin varsin tyytyväinen, vaikka parannettavaakin vielä jäi. Lisäksi meillä oli talonpolttoharjoitus, joka taisi samalla olla viimeinen savusukellukseni kouluaikana. Marraskuuhun mahtui myös useita soveltavia harjoituksia, joissa päätiin vielä treenaamaan erilaisten keikkojen ajamista harjoitusalueella.
 |
| Talonpolttoharjoitus. |
Muita marraskuun huippuhetkiä olivat esimerkiksi isänpäivä, jonka kunniaksi veimme iskän katsomaan Metsän ja Järven tarina -näytöstä, johon musiikin tuotti sinfoniaorkesteri, Johanna Kurkela ja kuoro. Seuraavana viikonloppuna kävimme mieheni firman Suomi 100 -juhlissa, joka olikin hulppea ja upea tapahtuma. Samana viikonloppuna kävin myös serkkuni 18-vuotispäivänä hänen kanssaan kuuntelemassa Queenia ja Adam Lambertia. Oli upeaa päästä kuuntelemaan livenä bändiä, jonka musiikkia olen kuunnellut vuosikaudet, ja jonka biisin usein valitsen laulettavaksi karaokessa. ;) Myös Adam Lambert oli suosikkejani joskus lukiovuosina, ja upeasti hän sopikin Queenin laulajaksi. Marraskuun lopussa kävimme kummityttöni 8v synttäreiden kunniaksi Superparkissa, juhlimme ystäväni synttäreitä, ja yhtenä kohokohtana saimme kolmannen kummilapsemme!
Joulukuun alussa aloitin työni lastensuojelussa. Tasapainoilin koulun viimeisten viikkojen suorittamisen, ja töissäkäynnin välillä, ja lisäksi olin aika kipeänä koko kuukauden. Olen sairastanut lähinnä kovaa yskää nyt 7,5 viikon ajan, mikä on väkisinkin vaikuttanut vähän kaikkeen elämiseen, eniten toki treeneihin. Joulukuussa kävin lääkärissä, mutta se ei tuonut tilanteeseen kaipaamaani helpotusta. Huomenna käyn hierojalla, että saisin laukaistua yskimisen aiheuttamaa alaselänkramppia. Ensi viikolla pitänee käydä uudestaan lääkärissä, jos ei yskä siihen mennessä helpota, viimeksi kun sanottiin, että kaksi kuukautta on ihan normaalia yskiä..
Joulukuun ykkösjuttuja tietysti oli valmistuminen haluamaani ammattiin. Valmistujaispäivä oli upea, lähinnä siihen kuuluvien ihmisten takia. Juhlimme pienellä kokoonpanolla, mieheni ja vanhempieni kanssa. Tammikuussa aiomme vielä juhlia ystävieni kanssa, mikä on sekin mahtavaa! Pistää nöyräksi ajatella, miten paljon olen saanut apua tämän palomies-unelmani kanssa. Eniten nyt tietysti mieheni, joka on varmasti stressannut koulujuttujani (ja kouluun pääsyä) vähintään yhtä paljon kuin minä. Etäsuhteessa oleminen puolentoista vuoden yhdessä asumisen jälkeen oli myös oma juttunsa, mutta on ollut hienoa huomata, että suhde toimii, oli olosuhteet mitkä tahansa. Mieheni lisäksi ystäväni ovat juosseet kanssani treeni-coopereita, ja tsempanneet projektin kanssa. Vaikka kouluaikana on ollut haastavaa löytää tarpeeksi aikaa nähdä kaikkia kavereita, rakkaimmat ystävät ovat kyllä pysyneet menossa mukana, vähintään whatsappin ja puheluiden ansiosta.
Nyt olemme sitten seuraavan vuoden puolella, ja olemme pohdiskelleet suunnitelmia tulevalle vuodelle. Toivottavasti tässä ihan ensimmäisten kuukausien aikana selviää kesätyöt palomiehenä. Nyt teen lastensuojeluhommia, joissa nykyinen työsopimukseni on helmikuun loppuun. Uskoisin työllistyväni tälle alalle niin pitkään, kunnes pääsen aloittamaan palomiehen työt. Onneksi molemmat alat ovat minulle mieluisia!
Talon rakentaminen alkaa toivottavasti lumien sulettua, ja tämän vuoden 2018 suurin tavoite olisi muuttaa meidän uuteen taloomme. Siihen sitten mahtuu monta tilannetta hullummaksi muuttavaa elementtiä, kuten mahdollinen koiranpentu. Uskoisin, että tapahtumarikkaudessaan tämä vuosi ei siis välttämättä häviä ollenkaan edelliselle. Toisaalta ei tuo 2017 tuntunut sekään mitenkään rankalta tai hullulta, enemmänkin tuntuu siltä, että asiat menevät eteenpäin luontevasti omalla painollaan. En ole siis itsestäni havainnut uupumisen merkkejä, ja pitänee kuunnella myös tulevina vuosina, ettei sellaisia pääse ilmestymään! :)
