Kävin tammikuussa työhaastattelussa Pirkanmaan Pelastuslaitokselle. Olin sen lisäksi hakenut parille muullekin alueelle, esimerkiksi viime kesän työnantajalleni Länsi-Uudenmaan Pelastuslaitokselle, jossa viihdyin erinomaisen hyvin. Ensimmäisenä aktivioitui kuitenkin tällä kertaa Pirkanmaa, enkä miettinyt kahta kertaa, kun vastasin työtarjoukseen myöntävästi. Olin muuten miettinyt mielessäni kaiken maailman vahvuudet ja heikkoudet, ja vastaukset kaikkiin perinteisiin työhaastettelukysymyksiin, mutta haastattelija totesi lähinnä "jaa sinä tulet siis meille kesäksi töihin", ja löi sopimukset nenän eteen. Ehkä rennoin "haastattelutilanne", missä olen tähän asti ollut. :D
On kyllä ollut oikein tervetullut tilanne tämä, että työkuviot ovat katkeamattomasti selvillä syyskuun loppuun asti. Syksy varmasti iskee päälle tuota pikaa, mutta ehtiipähän hetken hengähtää ennen seuraavaa työhakuruljanssia!
Työjuttujen ulkopuolella olen rehellisesti sanottuna vain nauttinut siitä, että asun taas Tampereella. On oikein mukavaa olla taas parisuhteessa, jota ei tarvitse kutsua etäsuhteeksi. On kiva nähdä joka päivä, ja jakaa arkea yhdessä.
Talosuunnitelmat ovat edistyneet koko ajan tasaisen tappavaa vauhtia, ja eihän siihen ole enää kuin reilu kuukausi, kun toivottavasti kuokka osuu maahan, ja talonrakennus virallisesti alkaa! Pari viikkoa sitten kävimme rakentajamessuilla, ja ostimme mm. takan, kodinkoneet ja lattiat. Rakennuslupa saisi siis tulla kohta myönteisenä takaisin, että ei tullut turhaan shoppailtua. ;)
Vietimme myös jo purkulupaa odottavan mökkimme hautajaisia, jonka kunniaksi annoimme vähän väriä mökkimme seinille. Komean näköinenhän siitä mökistä tuli, mutta ei sitä ikävä tule, kun saadaan oma talo pistettyä tilalle.
Viime tekstissä fiilistelin tulevaa koiranpentua, ja tammikuussa astutettiinkin koira, jonka pentueesta piti narttupennun muuttaa meille toukokuussa luovutusiän saavutettuaan. Valitettavasti ystävänpäivänä kyseinen koira kuitenkin ultrattiin tyhjäksi, joten pentu jäi tällä kertaa haaveeksi. Kasvattaja kuitenkin haluaisi meille sijoittaa nartun, jonka voisi ostaa jostain pentueesta ulkomailta. Näyttää siis siltä, että tämä oli pelkkä hidaste, ja vielä saisimme haluamamme ihanan, tarkkaan harkitun koiranpennun perhettämme täydentämään. Minulla on aika voimakas luotto siihen, että asiat menevät elämässä loppujen lopuksi aina just niin kuin piti, vaikka ne eivät juuri omien ajatusten mukaisesti etenisikään. :) Odotellessa hoidellaan Niilo-koiraa, jonka vein tänään parin viikon hoitojakson jälkeen takaisin omistajalleen!
Ihanaa helmikuuta jokaiselle, ja tsemppiä teille, jotka olette hakemassa uutta koulupaikkaa tai kesätöitä, toivottavasti nappaa! :)
