tiistai 27. maaliskuuta 2018

Meille tulee koira!

Olen varmaan aina tiennyt, että haluan koiran. Joskus olemmekin tuumineet, että taisin syntyä väärään perheeseen, vanhempani kun eivät ole erityisen eläinrakkaita, ja isä on allerginenkin. Kun olin ala-asteella, vanhempani suostuivat hommaamaan akvaarion - voitte kuitenkin aavistaa, että se ei ihan täysin onnistunut koiranpennuntarvetta täyttämään. :D

Lapsena ulkoilutin jonkin verran naapurin laiskahkoja kultaisianoutajia. Yhtenä kesänä toiseen naapuriin saapui tomera belgianpaimenkoiranpentu, ja kysyin, saisinko ulkoiluttaa sitäkin. Vastuullinen omistaja ei kuitenkaan antanut pikkutytön ulkoiluttaa heidän upouutta energiapakkaustaan. Tuo ruskea, sporttinen koira kuitenkin vei sydämeni täysin mennessään. Muistan ajatelleeni, että sitten kun täytän 18, ostan itselleni tuollaisen tervueren-linjaisen belgianpaimenoiran.

Koitti se päivä, kun täytin 18, ja koiran hankkiminen ei tuntunutkaan kovin ajankohtaiselta, koska olin lähdössä armeijaan. Silloin ajattelin, että sitten HETI, kun pääsen intistä, koira muuttaa minulle. Tj0 koitti, ja aloitin sosionomi-opiskelut. Päätin, että minusta tuleekin palomies. Se loi omat ongelmansa, koska ymmärsin, ettei palomiehen työaika mahdollista sitä, että minä yksin omistaisin koiran. En tunne sellaista koiraa, joka selviäisi 24 tuntia itsekseen, kun omistaja on töissä.

Sitten löysin itselleni upean miehen, ja tämä mies myös oli avoin ajatukselle koiran hankkimisesta. Olin kuitenkin siinä vaiheessa jo niin selvästi päättänyt menostani Kuopioon opiskelemaan, että tiesin, että koiraa ei nyt voi ottaa. Asuntolaan kun ei saa viedä eläimiä, enkä suostuisi olemaan "etäsuhteessa" koirastani. Mieheni sanoi, että sitten kun valmistun palomieheksi, saan häneltä lahjaksi koiranpennun.

Nyt olen muutamia viikkoja vajaa 26-vuotias. Monta hetkeä on vierähtänyt siitä, kun pikkutyttönä ihastuin belgianpaimenkoiraan. Ja vielä pienenpieni hetki menee siihen, kun yksi näistä kullanmuruista muuttaa meille asumaan. <3




4 kommenttia:

  1. Hei! Armeijaan liittyen olisi muutama kysymys. Minulla on huono näkö ja tarvitsen silmälasit, saako merivoimissa käyttää piilolinssejä? Entä rajoittaako huono näkö laivastossa joitain tehtäviä, vai onko laivastoon mahdollista päästä ylipäätään? Olet itse käynyt armeijan Upinniemessä, niin mitä aselajia suosittelisit? Minua kiinnostaisi johtajakoulutus, sekä liikkuminen meren läheisyydessä/merellä. :)

    VastaaPoista
  2. Moikka, anteeksi kun unohdin aiemmin vastata! Silmälaseista mulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta joku toinen lukija osasi vastata tuonne Heini -upseerisnainen -postaukseen näin:
    Täällä silmälasipäinen inttinainen! Itse en piilolinssejä käytä (side note: nekin jotka käyttävät, pitävät leireillä laseja hygieniasyistä), mutta palvelus onnistuu kummin vain. PV tarjoaa palveluslasit, joiden rikkoutuminen korvataan. Ongelmia itselläni on lähinnä nassen käytön kanssa, kun lasit ei mahdu alle ja ilman niitä olen vähän hyödytön taistelussa... mutta on niitä muitakin rillipäisiä varusveijareita ja kapiaisiakin! Muista aina tuupata mikrokuituliina ja lasikotelo taisteluvarustukseen, niin mm. leirit menee helpommin.

    Sekä lasit että piilarit siis varmasti on tuolla ok, sitä ei tarvitse pelätä. :) Upinniemessä silloin 2011 kun itse menin, oli vaihtoehtoina ainakin rannikkojalkaväki/tiedustelu, merivalvonta, sotilaspoliisi, viesti, huolto, laivasto... mielestäni paljon riippuu siitä, haluaako ensisijaisesti haastaa itseään fyysisesti, päästä laivalle, saada johtajakoulutuksen, ymsyms. Uskon että Upinniemestäkin löytyy jokaiselle jotain. Minua ei laivat kiinnostaneet, eli tiedän hyvin vähän laivastosta. Laivastoon menneet henkilöt olivat muistaakseni ensin peruskauden yhdessä kaikkien muiden kanssa, sitten heillä oli muutaman viikon metsässä könyämisen kausi, jonka jälkeen loppuaika meni laivojen parissa. Siellä ei siis metsäleirejä jne ollut enää intin alkuvaiheen jälkeen, jos muistan oikein. Johtajakoulutuksen voi saada sekä rannikolla että laivastossa, ja vahvasti suosittelen johtamiskoulutusta, se on tosi kehittävää itselle. :) tsemppiä haku-urakkaan, papereiden lähettäminen on pelottavinta! Siellä intissä kyllä selkiytyy omat toiveet ja mahdollisuudet vaihtoehtojen suhteen, teet vaan hommat parhaasi mukaan, niin saat hyvät pisteet peruskaudelta! 😊💪

    VastaaPoista
  3. Kiitos vastauksesta! Ja itse asiassa palvelukseenastumismääräys on jo saapunut. Huh kyllä jännittää :D

    VastaaPoista