Uusi vuosi - uusi perheenjäsen

Hyvää uutta vuotta vain kaikille! Täällä ollaan ja fiilis korkealla, mutta taas on niin paljon ehtinyt tapahtua sitten viime postauksen, että tuntuu vaikealta päättää, mistä aloittaa.

Vaikka asiaa tekisi mieli pantata sinne loppu kaneetteihin asti ja jaaritella ensin kaikesta muusta mahdollisesta, ehkä on kuitenkin helpointa aloittaa siitä isoimmasta ja upeimmasta: jos kaikki menee niin kuin toivotaan, meille syntyy kesäkuussa vauva!

Perheen perustaminen on aina ollut toivelistallani ykkösenä, joten lopulta ei kai ollut kovin vaikeaa laittaa sitä tavallaan työjuttujen edelle, vaikkakin monet keskustelut, pohdinnat ja murehtimisetkin asiasta ehdittiin menneen vuoden aikana käydä läpi. Palomiehen ammattihan ei kenties ole se yksinkertaisin vauvan hankkimista ajatellen, mutta ne muutamat muut naispuoliset palomiehet, jotka ovat vauvoja työuran aikana saaneet, ovat olleet kannustavia sen suhteen, ettei tämä ala ole myöskään perhehaaveiden esteenä.

Koska mitään varsinaista kaavaa ei siihen ole, miten raskautumisen jälkeen työnteko hoidetaan, on asiassa ollut monenkirjavia ratkaisuja. Minun kohdallani työterveys linjasi, että 12. raskausviikon jälkeen työnantajan tulisi keksiä minulle jokin siisti sisätyö, tai sitten minun tulisi hakea erityisäitiysrahaa ja olla loput raskaudestani kotosalla vauvan tuloa odottelemassa.

Näin ollen ehdin olla Virroilla kokonaiset kaksi kuukautta, kunnes siirryin päivätöihin Ylöjärvelle, Teivon paloasemalle, missä olin myös suurimman osan kesätöistäni. Siellä olen ollut nyt joulukuun alusta asti, apuna tekemässä palomiehille ja vpk:laisille vuosittaisia kuntotestejä.

Teen itse asiassa ensimmäistä kertaa elämässäni päivätyötä normaaleina virka-aikoina, ja onhan tämä vuorokausirytmin kannalta ihan omaa luokkaansa. Joka päivä tulee syötyä suunnilleen samoihin aikoihin, ja olen vapaalla iltoisin ja viikonloppuisin, kuten suurin osa kavereistani ja perheestäni. Työ oli sisällöltäänkin oikea lottovoitto, en ollut osannut etukäteen ajatella saavani työtehtävän liikunnan parista, ja vieläpä lähimmällä paloasemalla kotoa ajatellen.

Harmillisesti titeysti tässä tulee väkisinkin taukoa palomiehen töistä, ja varmaan jossain ihanteellisessa maailmassa sitä ei vielä tässä vaiheessa työuraa tulisi, kun varsinaista rutiinia ei ole päässyt syntymään. Uskon kuitenkin saavani taas jutun juonesta kiinni sitten, kun palaan takaisin omiin hommiini. On myös mukava ajatella, että saan hyvällä omallatunnolla keskittyä paitsi tulevaan perheenjäseneemme, myös raskaudesta ja synnytytksestä palautumiseen ja omaan hyvinvointiini, koska se on välttämätön edellytys sille, että joskus pystyn töihini palaamaan. Toki myös toivon, että pystyisin jatkamaan jollain tavalla aktiivista elämäntapaani raskauden edetessä mahdollisimman loppuun asti, niin kunto ei ehtisi niin pahasti romahtaa. Lähipiirissä on viimeaikoina lisäännytty oikein urakalla, ja selväksi on käynyt, että jokainen raskaus ja jokainen vauva on ihan omanlaisensa, joten ei auta kun seurata, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Työpaikalla olen avoimesti "tilanteestani" kertonut, ja mielestäni siihen on suhtauduttu aina hyvin. Minulle jopa tilattiin virka-raskaushousut, mikä oli aika suloista. :) Tänään puin ensimmäistä kertaa kyseiset pöksyt jalkaan, nimittäin varsinaisista virkahousuistani irtosi nappi... :D

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!